Kirjoitin joulukuussa, kuinka tunsin oloni kokoajan väsyneeksi; en jaksanut tehdä ruokaa, mikään ei maittanut ja kuinka nukuin helposti kaksitoista tuntia putkeen, tuntien itseni vieläkin väsyneeksi. Jos haluat lukea jutun, löydät sen tästä.

Tästä kaamoksesta ollaan päästy nyt vihdoin yli. Tammikuu meni samoissa tunnelmissa ja söin oikeastaan oikean ruuan tilalla kaikkea muuta, kuin oikeaa ruokaa; sipsit, karkit ja eines ruokaa oli paljon ruokavaliossani, vaikka vihaan eines ruokaa, mutta ruuanlaitto ei maittanut. Ehkä kerran viikossa maksimissaan kaksi sain tehtyä itselleni oikeaa ruokaa. 

I wrote at December that I had been tired, slept twelve hours a day and that I ate everything, but real food. If you missed the post, you can find it here.

I am so over this mess. January went kind of same way than December, I ate a lot of convenience food, candies and chips. I didn't want to make a real dinner, but I pulled myself together and did it once or twice a week.

Eikä ihme että helmikuussa seurasi morkkis. Kaikki se hyvän syönti, teki huonoa omatunnolle, enkä edes uskalla käydä vaa'alla, voin varmuudella sanoa, että olen lihonut ja aika paljonkin, sillä osa housuista ei edes mene kiinni, eikä kroppa tunnu enää omalta. Tuntuu pahalta, mutta tässä hetkessä jo haluan päästä laittamaan kunnon ruokaa, päästä kuntoilemaan ja inspiraatiokin blogiin heräsi. 

Tässä sitä ollaan taisteltu väsymystä vastaan ja hyvin tuloksin. En tiedä onko tulevalla keväällä ja auringon paisteella asiaan merkitystä, mutta voin jo paljon paremmin. Haluan tehdä ruokaa ja suunnittelen viikon ruokalistani jo alkuviikosta, että kerkeän käydä ruokakaupassa. Blogia teen ilomielin ja ymmärrän sen, etten pitkien työpäivien takia välttämättä jaksa enää kirjoittaa ja se on ihan okei ja välillä on ok valita Netflix blogin sijaan. Herkuttelu on vähentynyt ja flunssien alta olen jo pikkaisen päässyt lisäämään liikuntaa arkeen, mutta siinä on vielä parantamisen varaa. Mutta voin hyvin sanoa, että elämä maistuu taas jo paljon paremmalta.

So no wonder that I felt like s*it. All the sweets and convenience food didn't make good to my conscience and I have avoid scales, because I can tell without that, that I have gained weight a lot, and how do I know this, because few of my pants doesn't go on and this body of mine, doesn't feel like it's mine anymore. But this was a part of the progress, now on I really wanted to start eating like a normal person, staring to work out like I used to and my inspiration to writing blog, came a back alive.

So here I am, fighting against tiredness and I'm winning. I don't know has the upcoming spring or sun anything to do with this, but I feel so much better. I want to cook, and I plan my dinners a week earlier, than I can make it to grocery. I am happy to write new post blogs and after a long day of work, it's okay if I don't feel like writing and it's okay to choose Netflix over blogging sometimes. I have cut off sweets, not all, but reduced it a lot. If there is anything what I want to improve, it's workouts. But I can easily say that I'm getting there, being myself again.